Lapsen riemua
Miltä tuntuu kevään ensimmäinen pyrähdys puusta puuhun tai se vapauden tunne kun pääsee juoksemaan nurmikon päästä päähän. Mikään ei kiristä eikä ota vastaan vaan ilma suhisee turkissa. Pari korkeaa hyppyä yöperhosen perään ja sitten vähän jänikselle kyytiä. Ne ihanat yön tuoksut ja hiljaisuus. On kuin katsoisi lapsen riemua hänen löytäessään uutta ihmeteltävää. Eilen oli niin ihanan lämmin ja tyyni päivä että käytettiin Leo kaksi kertaa ulkona. Ensin mentiin tavallisella taluttimella. Ei tuntunut olevan mitään uutta auringon alla ja vauhtikin oli verkkaista. Leo itse halusi lähteä tunnin lenkin jälkeen kotiin, eikä siinä mitään, tehtiin niinkuin hän halusi. Illalla klo 22.30 alkoi meteli kun hän päätti että nyt on hyvä aika ulkoiluun. Niin vaativalle nau’unnalle ei hennottu väittää vastaan vaan lähdettiin ulos mutta tällä kertaa 8 metriä pitkässä liinassa. Oranssin värinen jälkiliina näkyy hyvin hämärässä vaikka musta kissa häviäisikin. Leo on tottunut olemaan ”irti” liinassa eik
