Lapsen riemua

 


Miltä tuntuu kevään ensimmäinen pyrähdys puusta puuhun tai se vapauden tunne kun pääsee juoksemaan nurmikon päästä päähän. Mikään ei kiristä eikä ota vastaan vaan ilma suhisee turkissa. Pari korkeaa hyppyä yöperhosen perään ja sitten vähän jänikselle kyytiä. 

Ne ihanat yön tuoksut ja hiljaisuus. On kuin katsoisi lapsen riemua hänen löytäessään uutta ihmeteltävää. 

Eilen oli niin ihanan lämmin ja tyyni päivä että käytettiin Leo kaksi kertaa ulkona. Ensin mentiin tavallisella taluttimella. Ei tuntunut olevan mitään uutta auringon alla ja vauhtikin oli verkkaista. Leo itse halusi lähteä tunnin lenkin jälkeen kotiin, eikä siinä mitään, tehtiin niinkuin hän halusi. 

Illalla klo 22.30 alkoi meteli kun hän päätti että nyt on hyvä aika ulkoiluun. Niin vaativalle nau’unnalle ei hennottu väittää vastaan vaan lähdettiin ulos mutta tällä kertaa 8 metriä pitkässä liinassa. Oranssin värinen jälkiliina näkyy hyvin hämärässä vaikka musta kissa häviäisikin. Leo on tottunut olemaan ”irti” liinassa eikä karkaile vaan pysyy näköetäisyydellä. Lyseon piha on niin rauhallinen ettei tarvitse pelätä yllätyksiä. 

Ulkoilu oli aivan erilaista kuin päivällä ja Leo oli täynnä kissamaista energiaa. Jänis oli heti vastassa kun päästiin nurmikolle mutta vikkelä kinttuisena se hävisi näkyvistä eikä Lettunen viitsinyt tuhlata energiaa muutamaa juoksuaskelta enempää. Onhan noita nähty ennenkin! 

Kun lyseon piha oli tarkkaan nuuskittu ja juostu niin mentiin rakennuksen takaa puomin yli puuportaisiin. Savolan vanhan sahan seutuvilla oli hiljaista. Sokkarin parkkipaikalla oli vielä autoilevia nuoria mutta muuten kaupunki oli jo nukkumassa. Me hipsittiin Piispanrinnettä ylämäkeen ja Leo otti viimeisiä juoksuaskelia ja pian oltiinkin jo kotiovella. Piti vähän houkutella sisälle kun ulkona olisi ollut niin ihanan viileää.

Minusta on niin mukavaa katsella kun toinen nauttii ulkoilusta ja se on varmasti päivän kohokohta kun koko talven on pitänyt olla neljän seinän sisällä ja katsella vain ikkunasta. 

Leo tuo niin paljon iloa minun elämään niin että unohtuu kivut ja jäykkyys kun katselen sitä tekemisen ja olemisen riemua. Mä sain uusia lääkkeitä lisää mutta auttaako ne, jää nähtäväksi. Kävin muutama päivä sitten kaupungintalolla tekemässä oman valmentajan avustuksella työkyvyttömyyseläkehakemuksen. Toivottavasti se menee läpi niin tuo joissakin asioissa helpotusta arkeen kun tämä minun arki on muutenkin niin haasteellista. 

Nautitaan lämmöstä vielä muutama päivä ja liikutaan taas tänäänkin kun musta kissa vie eteenpäin. 


Kommentit

Suositut tekstit