Museolaiva Mikko

Parasta kesässä on kesä itse, sen rentouttava lämpö hellii ja mieli keveänä  nautitaan luonnon kauneudesta. Savonlinna on pikkuinen kaupunki Savossa ja ihan keskustassakin luonto tuppaa syliin. Saimaalla on mahdollista harrastaa monenlaista  ja vuokrata välineitä jos ei halua sijoittaa omiin. 

Kaupungin satamassa on mukava istua jäätelöllä ja katsella valkokylkisiä laivoja. Vähän sivummalla seisoo tervantuoksuinen Höyrylaiva Mikko. Se näyttää vanhalta ja on sitä. Se on ainut puurunkoinen höyry maailmassa ja se valmistui täällä kotikaupungissaan vuonna 1914. 

Laiva oli ensin merellä, Suomenlahdella ennenkuin vuonna 1937 Enso Gutzeit osti laivan takaisin Savonlinnaan. Gutzeitin laivastossa Mikko kuljetti pääasiassa halkoja ja propseja eri puolilta Saimaata Vuoksenniskan ja Tainionkosken tehtaille. Mikko ehti kerran myös upota Haislahteen ennen kuin se kunnostettiin ja lahjoitettiin kaupungille museolaivaksi. Sen pääasiallinen paikka on Riihisaaren maakuntamuseon laiturissa Salama-laivan vieressä. 

Mikko ei tee joka kesä yleisöristeilyjä mutta tänä kesä on saatu nauttia harvinaisesta herkusta. Mekin päätettiin sunnuntaina hypätä kannelle kun oli niin kaunis ilma. Mikko oli tankattu koivuhaloilla ja piipusta tuprusi musta savu kun pilli huusi ja irtaannuttiin laiturista. Luvassa oli leppoisaa matkantekoa 1.5 tunnin ajan. 

Laivan perällä oli ihan oikea vesivessa ja virvokkeita sai ostaa jos halusi. Tutustuin lämmittäjän, kapteenin ja emännän hytteihin jotka eivät olleet koolla pilattuja. Keittiöön mahtuu juuri ja juuri alkuperäinen rautainen liesi. Se on ruostunut ja pois käytöstä, mutta hieno silti. Kyllä on varmaan ollut kuuma ja ahdas paikka valmistaa ruokaa. 

Risteily oli loppuunmyyty ja oli mukana yksi koirakin. Vastaan seilasi toinen Höyrylaiva Koivisto ja tietysti monta vesi vesijettiä. Hiki virtasi vaikka pienoinen tuulenvire kävi ja maisemat tuttuudestaan huolimatta vangitsivat vehreydellään. 

Huomasin pienen salamatkustajan lähteneen satamasta mukaan. Se pörräsi ihmisten keskellä ja ajatteli varmaan tulleensa seisovaan pöytään. Koira yritti muutaman kerran louskaista paarma paran suuhunsa kun kiusankappale yritti purra. Viimeisen kerran näin sen vähän ennen satamaan paluuta ja ihmettelin että se oli säilynyt hengissä niin monen käden ulottuvilla seikkaillessaan. Ehkäpä se osallistui seuraavallekin risteilylle. 

.