Punkkiaika

Leo täyttää lokakuun 27 päivä 2 vuotta. Ulkoilu aloitettiin ensimmäisenä kesänä pikku hiljaa ensin valjaisiin opettelulla. Kesän aikana kierrettiin taloa ympäri ja tutustuttiin lähiympäristöön. 

Leon mielipaikaksi valikoitui lyseon avara piha rauhallisuutensa vuoksi. Lisäksi se on korkealla mäellä ja  aika hyvin aidattu eli hyvin turvallinen. Koulun takaa on menty välillä Savolaan ja tutustuttu uusiin alueisiin. 

Leo kävelee hienosti hihnassa sotkeentumatta ja tuntuu nauttivan ulkoilusta täysin askelin. Joka ilta hän pyytää ulos jopa tihkusateella. 

Paras tämän kesän hankinta on jälkiliina jonka kanssa Leo saa enemmän tilaa temmeltää niinkuin kissa vain voi hyppien ötököitä kiinni ja nauttien pelkästään juoksemisen riemusta. Me puolestaan saamme mahdollisuuden istua penkeillä ja seurata kissan elämää. 

Käpyjumppa tuntuu olevan mielen leikki. Kävyn perässä on mukavaa juosta niin että tanner tömisee. 

Harmillista on ollut huomata miten paljon täällä on punkkeja nyt. Alkukesän aikaan havaintoja ei ollut lainkaan koska oli niin kuivaa mutta nyt niitä on löytynyt Leon turkista melkein joka lenkin jälkeen. Yksi oli ennättänyt kiinnittyä silmän yläpuolelle. 

Toivottavasti jokailtainen harjaus sekä valeluliuos niskassa pitää kissan turvassa ja terveenä. Olen joskus Vääräsaaren lenkin jälkeen repinyt omista kintuistani 5 pikku-punkkia irti kun erehdyin poikkeamaan polulta mustikoiden perässä. Nopeita olivat pirut kiipeämään! 

Onneksi Leoa ei punkkisyyni haittaa vaan harjaus on mukavaa hemmottelua ja hän oikein itse kääntää välillä kylkeä. Muutenkin pitkän turkin hoito vaatii harjausta ja helpottaa takkujen oikomisessa vaikka aika vähän hänen turkkinsa takkuuntuu. 

Muistakaa ihanat lukijat itsekin tehdä punkkitarkastuksia luontoilun jälkeen. Kaikki punkithan ei onneksi sairastuta ja mitä nopeammin sen saa irti niin sen parempi.