Yllättävän rankka vuosi

 


Rankka vuosi alkaa olla takana. Ensin iski reuma joka myöhemmin tarkentui coganin syndroomaksi ja sitten tuli korona. Enpä olisi uskonut että meidän maailma mullistuu tällä tavoin pienen näkymättömän viruksen vuoksi. Nyt odotellaan että rokotukset pääsevät alkamaan ja lannistavat pikku-paholaisen, toivottavasti. 

Tämä coganin syndrooma on vienyt minulta kuulon ja vähältä piti ettei näönkin. Laitoin aluksi kaiken vanhuuden piikkiin ja ajattelin että tällaista se nyt vaan on, eikun alan vaan sopeutumaan. Helmikuussa alkaneet jokapäiväiset kivut ja jäykkyys sen sijaan ajoivat lääkärin juttusille koska en pystynyt enää elämään normaalia elämää. Sain diagnoosiksi polymyalgia rheumatican ja lääkityksen. 


Nopeasti kortisoni auttoikin ja elämä helpottui mutta vain hetkeksi. Kortisonia on laskettu monesti tämän vuoden aikana mutta alle 15 mg en ole päässyt. Kivut ja jäykkyys palaavat aina ja lääkkeen noston jälkeen vie pitemmän aikaa palautua ennalleen. Käytän myös ihon alle pistettävää sytostaattia ja syksyllä aloitettiin biologisen lääkkeen tiputus suoneen parin kuukauden välein ja sen helpottava vaikutus kestää noin pari viikkoa.

Janin synttärit 28 v.

Minulla on kaksi rakasta joita minun on kiittäminen että olen selvinnyt tähän päivään. Ensin poikani Jani joka on jaksanut auttaa ja tukea minua sekä ottaa vastuuta kotitöistä vaikka kivut on kaivaneet minussa kiukkuisuuden ja tuskaisuuden esiin. Toinen, yhtä tärkeä ja meille molemmille niin rakas on Leo-kissa. 

Poikani asuu samassa asunnossa kanssani eli tämä on meidän yhteinen kotimme ja tulemme hyvin toimeen keskenämme. Alkuun kun en edes paistinpannua pystynyt nostamaan niin Jani alkoi ottaa ruoanlaittoa vastuulleen. Minä kerroin mitä ja miten tehdään ja Jani toteutti. Samoin on käynyt siivouksen ja pyykkihuollon kanssa. 

Kun minusta ei ollut oikein minkään tekijäksi niin aloin neulomaan kun valmista tuli sohvalla istuen. Tosin muutaman tunnin pätkissä koska välillä kivut vaativat täyttä lepoa. Sanoinkin että sängyssä kivut nollautuvat kaikkien parhaiten, joskus riittää jo 20 minuuttia.

Leo taas on maailman paras ja kiltein kissa. Hän ymmärtää hyvin että minulla on kipuja ja pitää minusta huolta omalla, hyvin liikuttavalla tavallaan. Portaissa hän kulkee vähän edellä ja kun pysähdyn huilaamaan niin hän jää odottamaan. Pelkästään se että Leo nukkuu vieressä helpottaa oloa kun käsi hakeutuu pehmeään turkkiin ja kehräys on sulosointuja korville. 

Leo tykkää ulkoilla valjaissa mutta lumessa hän ei halua kahlata. Pari päivää sitten käytiin porukalla Mustissa ja Mirrissä sovittamassa kenkiä. Päästiin rauhalliseen trimmaushuoneeseen jossa pistettiin Rukka töppöset jalkaan. Alkuun oli vähän opettelua, jalkojen nostelua ja kompastelua mutta pian oikea kävelyrytmi löytyi. Leo jätti myös haisevan muiston huoneen nurkkaan mukavalle henkilökunnalle. Kunnon kiinteät kakat oli helppo putsata pois ja Leo halusi itse kävellä kotiin uusilla kengillä. Helppoa kuin heinänteko! 

Tänään mennään ulkoilemaan porukalla ja tassut pysyy lämpiminä. Ulkoilun jatkuminen varmaan purkaa ylimääräistä energiaa ja toivottavasti verhot tai ryijyt ei tule enää alas klo 5.00 aamulla.

Mukavaa loppuvuotta rakkaat lukijani. Tavataan taas ensi vuonna.




Kommentit

Suositut tekstit