Illan hämärässä


Valoisat yöt ovat takana tältä kesältä kun nyt mennään jo elokuun loppupuolta, mukavan lämpimiä päiviä ja viileitä öitä. Yhtenä yönä lämpötila laski kolmeen asteeseen. Heräsin siihen kun palelin eikä peitto auttanut asiaa vaikka pistin jalkoihin villasukat joten nousin ja laitoin ikkunan kiinni. Sen jälkeen on yöt olleet lämpimämpiä. Nukutaan siis ikkuna auki vielä.

 

Leossa on tietenkin enemmän virtaa kuin helteellä. Hän osallistuu kaikkeen tekemiseen kissamaisella innolla ja ulkona kunnon juoksua ei voita mikään. Mahtavan näköistä lentoa pitkin nurmikenttää. Näyttää siltä kuin kissa lentäisi nurmikon yllä silloin tällöin maata koskettaen. Voin vain kuvitella sitä vapaudentunnetta kun ympärillä on laaja avaruus, terveet jalat ja mieli sekä tietenkin kissamaisen terävät kynnet joilla rapistaa kesken juoksun ylös koivuun. Juoksuun.. koivuun ylös.. alas.. ja matalaksi nurmikolle huilaamaan. Se on kissan elämää, se!

Ötököitä on vielä jonkun verran suurelle metsästäjälle mutta isompikin riista kiinnostaa. Pupujussia on tullut jahdattua muutamaan kertaan mutta harmillisesti liina rajoittaa vauhtia tai siis se ihminen joka on liinan päässä. Oravatkin kiusaa välillä ja lentomuurahaisia on kiva mätkiä lennosta alas. Kettua ei ole enää pitkään aikaan näkynyt, liekö enää edes hengissä. 

Toissa iltana istuttiin lyskan nurtsilla moponuorison seurana tai siis seurattiin niitten touhuja, kuusi nuorta ja kolme mopoa. Yksi rälläsi muita ympäri mopollaan ja Leo makasi kolmen metrin päässä mutta eipä tuntunut meteli kissan ajatuksia haittaavan, Leo oli kuin nuorisoa ei olisi ollutkaan. Välillä käytiin koulun takana kävelemässä ja kun tultiin takaisin oli nurmikko kokonaan meidän. Säikähtiköhän nuoriso meitä kun seurattiin heitä niin tiiviisti. 

Hämärät illat luovat oman erikoisen tunnelmansa kun varjot kasvaa joka pusikkoon ja puitten tummat oksat heiluvat tuulessa. Leolle täytyy laittaa taas punainen  ledvalo valjaisiin että musta kissa näkyisi paremmin. Parasta lyskalla on ettei sinne yllä kaupungin katuvalot. Pihalla on vain muutama lamppu luomassa tunnelmaa ja nekin sammuvat ennen puoltyötä. Sen jälkeen tulee se sama tunne lapsuudesta kun kävelen hiekkatiellä pään päällä vain tähtien ja kuun valo. Sillä on rauhoittava vaikutus, aivan kuin iso musta täkki kiedottaisiin hartioille. Saan olla pimeyden suojassa yksin vailla pelkoa. 

Hyvää syksyä ihanat lukijani. Miten sinä koet syksyn tulon? 




Kommentit

Suositut tekstit