Juhannuksen jälkeen


Meillä on aivan upeat ilmat ja lämmin on hellinyt meitä kuin merinolampaan pehmeä turkki. Olen alkanut vähitellen liikkumaan kodin ympäristössä sen minkä reuma nyt antaa periksi. Kortisonin lisäksi syön myös sytostaattia mikä jonkun verran helpottaa kipuja ja jäykkyyttä.

Paras asia mikä saa minut liikkeelle päivittäin on tietenkin Leo. Hän haluaa tehdä parin tunnin lenkin joka ilta ja tihkusadekaan ei haittaa, on se vaan niin kova katti. 
Leon lempipaikka on lyseon piha koska se on rauhallinen ja siellä on paljon lentäviä ötököitä. Tämän kesän uusiin juttuihin kuuluu Savolan alue jonne Leo pääsee lyseon takaa. Lyseo oli jo niin tarkkaan koluttu että oli ihan luonnollista että hän halusi laajentaa reviiriään. 


Savolassa liikkuu iltaisin muitakin mutta se ei tunnu kiusaavan, ihme kyllä. Hauskoja kohtaamisia on sattunut jo muutamia. 
Kerran eräs autoilija pysähtyi ja tuumasi että sehän onkin kissa ja harvoin täällä näkee kissankusettajia. Aivan sanoin minä. 
Toisella kertaa pienen koiran ulkoiluttaja sanoi että nyt tulee rähinä kun Leon näki. Sanoin ettei meidän kissa tee koirille mitään pahaa. Ai onko se kissa. Luulin sitä koiraksi, kleinspitziksi jolla on lyhyt nokka, tuumasi hän ja epäuskoisena ohitti meidän Leon. Tänään taas meidän kissaa luultiin jälkikoiraksi kun perässä kulkee pitkä oranssin värinen jälkiliina. Tuntui vetävän kyselijän hiljaiseksi kun liinan perässä olija osoittautuikin meidän kissaksi. 


Niin se jälkiliina sitten.. päätin vihdoin luottaa Leoon sekä lyseon isoon pihaan ja päästin kissan vapaaksi. Ja kyllä, Leo juoksee, hyppii, tutkii maailmaa ja välillä kiipeää puihin vapaana. 
Liinan idea on siinä että kissan saa hyvin helposti kiinni koska 15 metriä laahaavaa nailonia kulkee koko ajan perässä. Eikä Leo ole kertaakaan poistunut meidän näköpiiristä vaan välillä käy jopa tarkistamassa penkilläistujan mielentilan. Nyt pääsee paremmin kurkistamaan kissan maailmaan kun antaa toisen touhuta hieman kauempana omia aikojaan. Me penkilläistujat näemme korkeissa hypyissä kissan notkeutta ja vaanimisen jälkeen räjähtävän singahtamisen korennon perään. Mahtavaa huomata miten kotikissasta kuoriutuu tasangon leijona. Tänään tämä suuri leijona loikoili nurmella kun 10 metrin päähän tuli jänis ihmettelemään mikä on tuo musta eläin. Onneksi Leo oli onnellisen tietämätön tilanteesta ja minä huokasin helpotuksesta, tällä kertaa. 
 


Kommentit

Suositut tekstit