Mahtava kissan luonne

Tänään on sitten soitettu Leolle lääkäriaika kastraatiota varten koska kaksi kertaa hän on merkannut sisällä. Kerran kohteeksi joutui muovikassi joka oli unohtunut nojatuoliin. Äkkiä aika on vierähtänyt tammikuusta kun pienenä kissan rääpäleenä tuli taloon. Matka oli pitkä mutta rohkeana pentuna alkoi heti tutkia paikkoja. Leo on löytänyt paikkansa meidän perheessä ja hänellä on avoin sekä luottavainen mieli ja periksiantamaton, suorastaan itsepäinen luonne.

Toivottavasti Leon luonne ei muutu kovasti leikkauksen jälkeen vaan hänellä olisi edelleen välittävä, lämmin sydän. Minulla on ollut monta kissaa ja jokaisella on ollut omanlaisensa luonne.

Leo on muuttunut aika tavalla kesän aikana. Painoa on kertynyt tasaisesti ja karva on kasvanut pitemmäksi sekä tuuheammaksi. Pentuna hän oli mustaturkkinen lukuunottamatta kaulan valkeaa täplää mutta nyt kaulassa, sivuissa ja hännässä on kauniin kullanruskeaa joukossa. Saa nähdä millaiseksi talviturkki tulee kasvamaan. Leon häntä on tuuhentunut ja siellä täällä on mukana myös muutama valkea karva.

Leo on myös oppinut kulkemaan valjaissa hienosti ja illalla itse pyytää päästä ulos. Valjaita laittaessa alkaa kuulumaan kovaääninen kehräys ja häntä pystyssä mennään ulos jahtaamaan lentäviä ötököitä. Olemme käyneet ulkoilemassa lähisaarissa ja alkuviikosta kävimme pesemässä mattoja kilometrin päässä. Ison puun varjossa oli mukava maata. Mennessä Jani kantoi Leoa sylissä osan matkaa mutta takaisin tullessa kissa pistätteli koko matkan itse.

Olemme päässeet 9 kuukauden aikana mukavasti päivärutiiniin puolin ja toisin. Leo on tutustunut pihalla naapureihin ja muutenkin elämä on soljunut uomaansa. Enpä osaisi olla ilman Leoa enää. Aamulla on mukava herätä hänen aamutervehdykseensä ja tietysti keskustellaan kaikesta joka päivä. Ja kyllä, Leolla on paljon asiaa. Pelkäänkin että leikkauksen jälkeen löytyy hänestä se jurompi ja hiljaisempi puoli.