Luminen joulukuu
No nyt sitä saatiin, lunta nimittäin. Pari päivää oli niin loskaista ja märkää ettei Leo suostunut ulko-ovelta jatkamaan eteenpäin. Pari päivää sisällä tarkoitti mielettömän suurta turhautumista. Niinpä perjantaiaamuna löytyi sängyn alta vessapaperirulla pahoinpideltynä mitä normaalisti Leo ei tee.
Nyt on kuiva keli ja vähän pakkasta joten päätettiin lähteä kolmestaan Puistokadun kortteliin juoksenteleemaan. Lunta oli niin mukavasti että mahakarvat viisti hangessa ja reippaat kissanjäljet jäivät umpihankeen. Leolla oli niin kiire etten saanut kunnon kuvia mutta jotain sentään.
Lumipeitteen alla olikin petollinen jäätikkö joka viskasi Janin polvilleen. Samalla Leon hihna kirposi kädestä ja toinen oli vapaa menemään. Onneksi Leo ei ole karkailevaa sorttia niin selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Polvet meni kyllä verille mutta henki säilyi.
Kesällä Leo olisi ulkoillut vaikka monta tuntia kerrallaan mutta nyt kun on kylmää niin puoli tuntia on sopiva aika jonka jälkeen hän itse suuntaa tassut kotia kohti. Lumi ja kylmyys ei sinänsä haittaa ulkoilua mutta märästä ja sateesta Leo ei tykkää.
Leo on ollut pari viikkoa päivät yksin kun minä olen koulutuksessa ja poika töissä. Alkuun pelotti että miten sosiaalinen kissa jaksaa olla yksin keksimättä ”oheistoimintaa” mutta kaikki on mennyt hyvin. Mitään luvatonta hän ei ole harrastanut ja tulee nukkumasta ovelle vastaan.
Aamuisin on mahdoton vauhti käpälissä kun pitää juosta ja leikkiä kun ollaan vielä paikanpäällä.
Ei tämän parempaa ja rakkaampaa kissaa enää voi olla kuin Leopold joka tuntuu sopeutuvan niin hyvin uusiin tilanteisiin ja luottaa meihin.
Nyt on kuiva keli ja vähän pakkasta joten päätettiin lähteä kolmestaan Puistokadun kortteliin juoksenteleemaan. Lunta oli niin mukavasti että mahakarvat viisti hangessa ja reippaat kissanjäljet jäivät umpihankeen. Leolla oli niin kiire etten saanut kunnon kuvia mutta jotain sentään.
Lumipeitteen alla olikin petollinen jäätikkö joka viskasi Janin polvilleen. Samalla Leon hihna kirposi kädestä ja toinen oli vapaa menemään. Onneksi Leo ei ole karkailevaa sorttia niin selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Polvet meni kyllä verille mutta henki säilyi.
Kesällä Leo olisi ulkoillut vaikka monta tuntia kerrallaan mutta nyt kun on kylmää niin puoli tuntia on sopiva aika jonka jälkeen hän itse suuntaa tassut kotia kohti. Lumi ja kylmyys ei sinänsä haittaa ulkoilua mutta märästä ja sateesta Leo ei tykkää.
Leo on ollut pari viikkoa päivät yksin kun minä olen koulutuksessa ja poika töissä. Alkuun pelotti että miten sosiaalinen kissa jaksaa olla yksin keksimättä ”oheistoimintaa” mutta kaikki on mennyt hyvin. Mitään luvatonta hän ei ole harrastanut ja tulee nukkumasta ovelle vastaan.
Aamuisin on mahdoton vauhti käpälissä kun pitää juosta ja leikkiä kun ollaan vielä paikanpäällä.
Ei tämän parempaa ja rakkaampaa kissaa enää voi olla kuin Leopold joka tuntuu sopeutuvan niin hyvin uusiin tilanteisiin ja luottaa meihin.
Kommentit
Lähetä kommentti