Halloween vai kekri

Nyt elämme vuoden pimeintä aikaa mutta onneksi lunta on satanut vähän maan pinnalle antamaan valoa. Luonto on kuollut ja järvet alkavat saada riitettä pinnalleen. Aamun hämärän jälkeen hetkeksi tulee valoisaa joka hiipuu muutamien tuntien jälkeen antaen tilaa siniselle hetkelle ennen pimeää. Tämä on taianomaista aikaa meille ja väsyttävää.

Me haemme piristystä ja iloa juhlista ja kaipaamme valoa pimeyden keskelle. Myös ihmiset ennen meitä ovat kokeneet samoin ja järjestäneet kylissä sadonkorjuujuhlia ennen kylmän talven alkua. He ovat juhlineet ja iloinneet tietäen että talvi tuo niukat ajat ennenkuin kevät taas koittaa.

Esikristillisellä eli pakanuuden ajalla elämämme on ollut hyvin erilaista verrattuna tähän päivään. Suomalaisia sanan varsinaisessa merkityksessä ei vielä ole ollut. Melkein kaikki ihmiset saivat elantonsa maanviljelystä, keräilystä sekä metsästyksestä.

Meillä uskottiin luontoon ja luonnonvoimiin monien jumalien vaikuttaessa jokapäiväiseen elämään. Yksinkertainen ja oppimaton kansa palveli jumaliaan loitsuilla ja perinteisillä juhlilla. Uskottiin että kuolleet esi-isät antavat meille neuvoja tai suuttuessaan kostavat loukkaukset sylilapseen saakka.

Euroopassa on juhlittu sadonkorjuuta ja henkiä ammoisista ajoista lähtien. Kun irlantilaiset ja englantilaiset veivät tämän kelttien juhlan meren taakse Yhdysvaltoihin niin siitä kehittyi Halloween, kurpitsajuhla. Suomalaiset taas juhlivat samaa asiaa Kekrinä.

Halloweenia juhlitaan yleensä yhtenä päivänä vuodesta eli 31.10 jolloin pukeudutaan kauhua herättäviin asuihin. Lapset saattavat kiertää ovelta ovelle kerjäten karkkia sanoen karkki tai kepponen. Kekrissäkin kekrittäret ja kekripukit kiertävät ympäri kylää. He odottavat saavansa taloissa kunnon kestityksen mutta jos kohtelu on tyly saatetaan uhata uunin rikkomisella.

Kekri on ollut enemmän yhteydessä maatalouteen ja kestänyt mikkelinpäivästä pyhäinpäivään asti. Meidän ajanlaskumme on tuohon aikaan perustunut kuun ja auringon liikkeisiin joten vanhan ja uuden vuoden väliin on jäänyt noin viikon verran tyhjää jota on sanottu jakoajaksi.

Mitä tapahtui jakoaikana tavallisen kansan keskuudessa? Piiat ja rengit saivat vaihtaa palveluspaikkaa jos halusivat ja heille maksettiin vuoden palkka rahana, vaatteita ja kenkinä. He pääsivät vierailemaan lapsuudenkodissaan ja veivät syksynsatoa tuliaisina kotiväelle. Jakoaikaviikko oli myös hyvää aikaa solmia uusia suhteita tai jos rahaa oli säästössä niin mennä naimisiin ja perustaa perhe.

Minä en tiedä varmasti kumpaa nyt juhlin mutta mielessä on meidän esi-isien rankka polku elämässä sekä kuolemassa.

Toivotan lukijoilleni

Oikein Hyvää Pyhäinmiestenpäivää!