Uusi harrastus

Syksy on puhaltanut keltaiset lehdet maahan ja sen myötä meidän Leo on löytänyt uusia puolia itsestään. Kun ilmat kylmeni lähelle nollaa tuntui siltä ettei Leo viihtynyt ulkona enää niin kauan kuin ennen.

Kissa ulkoilee Lyseolla

Monesti hyvin alkanut reipas ulkoilu päättyi äkkiä kun kissa pysähtyi ja selvästi päätti että nyt riitti ja lähti hippulat vinkuen kotiin. Ajattelin että olikohan säikähtänyt aikaisemmin Lyskalla jotain ja muisti sen yhtäkkiä.

Se varmaan johtui kuitenkin siitä että oli niin kylmä. Nyt on lämpö ollut lähellä kymmentä astetta ja Leolle on taas ulkoilu maistunut. Eilen löytyi vielä yksi ötökkäkin jota sai jahdata asfaltin pinnalta.

Leo on löytänyt myös sisällä uusia harrastuksia koska minun vaatekaappijumppa alkaa olla melkein päivittäistä. Siihen kuuluu oven aukaisu ja vaatteiden pudottelu. Sitten hän testaa joka hyllyn löhöilyominaisuudet. Musta kissa valkeassa kaapissa – näyttävää! Odotan ihan innolla milloin hän myös oppii treenin jälkeen laittamaan vaatteet takaisin paikoilleen.


Toinen asia mistä keskustelimme pari päivää sitten oli hattuhylly. Leo istui pikku pöydällä peilin edessä ja suunnitteli hyppyä naulakon päälle. Sain hänet puhumalla luopumaan aikeestaan ja ajattelin sen olevan sillä selvä mutta mitä löysinkään seuraavana aamuna kun heräsin.

Meidän Leo nökötti hattuhyllyllä asusteiden seassa kaikessa ahtaudessa mutta selvästi ylpeänä. Osa tavaroista oli pitänyt heittää lattialle vaan mitäs tuosta, pitihän minun muutama kuva ottaa henkeäsalpaavasta kiipeilyretkestä Mount Everestille.

Kissa hattuhyllyssä

Pitääkin alkaa miettimään hänelle uusia kiipeilymahdollisuuksia esimerkiksi kiinnittämällä pieniä tasoja seinille joihin pääsee hyppäämään turvallisesti koska kissat tykkäävät korkeista paikoista.

Leolla on ollut hyvä ruokahalu aina ja tällä viikolla sulatin taas erikoisherkkua, kalaa. Se on niin hyvää ettei hän malta millään odottaa vaan kuumaa kalaa on pakko  vähän maistaa. Kun sain pilkottua sen pienemmäksi niin samalla se jäähtyi ja hävisi hetkessä parempiin suihin. Kiitoksena oli keittiön pöydällä istuva ja suupieliään nuoleskeleva tyytyväinen kissa.

Seuraava päivänä laitoin ruokaa naudanlihasta ja sehän on myös hänen suurta herkkuaan. Se on kuin syöttäisi eläintarhan isoa tiikeriä kun raa’at lihapalat häviävät heti kun saan vaan pienittyä. Sen jälkeen olikin vuorossa hyvin ansaittu lepohetki.

Kissa nukkuu




Kommentit

Suositut tekstit