Ilmaiset risteilyliput

Olipa mukava lauantai kun ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Lähdin poikani kanssa sadonkorjuumarkkinoille katsomaan mitä kaikkea torille oli tuotu meitä varten. Kiertelimme toria ja ostimme litran mansikoita, tämän kauden viimeiset. Istuimme syömään sataman penkille ja samalla katselimme vanhoja höyrylaivoja. Yhden laivan viereen oli pysähtynyt jäätelökärri josta ostimme jäätelöt ja samalla saimme ilmaiset risteilyliput S/S Punkaharju-laivalle.

Höyrylaiva

Kyseessä oli kauden päätösristeily eli illalla  Saimaalle puoleksitoista tunniksi. Tämä se on sitä äiti-poika-aikaa parhaimmillaan!

Ilmaiset liput

Istuimme yläkannelle odottelemaan laivan lähtöä. Pian puksuttelimme vesillä ja lämmin ilta oikein hemmotteli meitä. Muistelimme menneitä kun katselimme kaupunkia kalaperspektiivistä. Siellä näkyi vanha koulu Heikkarissa ja tuolta Schaumanin tehtaan takaa junapysäkiltä Jani käveli usein perjantaisin kotiin. Risteily oli meille kuin kuvakirja jossa molemmilla oli yhteisiä muistoja. On hyvä välillä koota asioita nippuun yhteisen nimittäjän alle ja vielä näin mukavalla tavalla.

Luoto Saimaalla

Oikeastaan olen saanut lapseni uudelleen takaisin mutta toisella tavalla kuin ennen. Samassa osoitteessa kanssani asuu nyt aikuinen ihminen joka osaa ottaa vastuuta omasta elämästään. Minä ihailen suunnattomasti sitä nuoruutta ja uskoa huomiseen sekä ihmisiin. Hän suhtautuu elämän arkiseen kulkuun hyvin positiivisesti ja rauhallisesti. Pienestä vilkkaasta, alati puhua pulputtavasta pojasta on kasvanut rauhallinen ja tasapainoinen nuori mies ja minä saan opetella tuntemaan hänet taas uudestaan. Minä tiedän ettei tämä ole pysyvä järjestely vaan jonakin päivänä hän asuu omillaan mutta minulla ei ole kiirettä, ei vielä.

Höyrylaivassa

Kun poika oli pieni niin kuljimme yhdessä joka paikkaan. Olin yksinhuoltaja mutta silti jaksoin nauttia vanhemmuudesta ainakin suurimman osan ajasta. Jani sanoi usein mulle että olen maailman paras äiti.
Aika kulki kuitenkin eteenpäin ja Jani muutti opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Pidimme yhteyttä puhelimitse ja hän tuli ensimmäisenä lukuvuonna kotiin joka viikonloppu. Meidän silloinen kissa Kasimir oppi että perjantaina paras kaveri tulee ja odotteli kovasti tuttuja askelia käytävässä. Voi sitä jälleen näkemisen riemua puoli ja toisin.

Olavinlinna Savonlinnassa

Käynnit kotona harvenivat ja koulu jatkui. Muutin uuteen asuntoon keskustaan ja Jani tallusteli Joensuun katuja. Eräänä päivänä hän soitti että opiskelu oli ohi ja asunto pitää luovuttaa pois. Oli ihan itsestään selvää että hän voi muuttaa takaisin kotiin koska opiskelukaupunki ei tarjonnut töitä eikä sen puoleen asuntoakaan.
Oli hyvin helppoa tottua taas asumaan saman katon alla. Ihan kuin olisi jatkettu siitä mihin viimeksi jäätiin koska kumpikin tuntee toisensa tavat. Meidän ei tarvitse riidellä mistään ainakaan pahemmin. Olemme oppineet joustamaan ja ottamaan huomioon toisemme.


Kommentit

Suositut tekstit