Retki Sulosaareen

Kanervat kukkivat kauniisti

Sanoin että nyt riittää! Nyt on pelattu ja oltu sisällä tarpeeksi, eikun koko konkkaronkka ulos ja Sulosaareen. Aurinko paistoi ja mittarissa oli 19 astetta. Leo sai valjaat ja poika huokasi raskaasti ja sanoi että kai se on sitten lähdettävä. Leo heittäytyi eteisen lattialle kyljelleen eikä houkuttelusta huolimatta liikkunut senttiäkään.

Siispä Herra Vastahakoinen pääsi sylissä ulos ja Jani kantoi toisen Kasinolle asti. Kun sillan jälkeen tassut koskettivat nurmikkoa kuului mourr ja tottakai Leo alkoi vääntää torttua ihmisten kävellessä vierestä ohi. Onneksi sattui olemaan muovipussi taskussa niin sain korjattua tekeleen pois ettei se pilaisi kenenkään päivää löytymällä kengänpohjasta. Pieniä murheitahan nämä ovat ja jatkettiin matkaa Sulosaareen. Leo innostui kävelemään itse kun päästiin polulle. Pariskunta tuli vastaan ja ihasteli Leoa. Miehellä oli ihana kissapaita päällä jota esitteli ylpeänä kuin kissanomistaja ainakin. Harmitti kun kuulolaitteet ei olleet korvissa niin osan keskustelusta vaan arvailin ja nyökkäilin.

Koivulla on jano

Mustikoita ei pahemmin näkynyt ja jos jossain varvussa oli muutama niin kuivia olivat. Pari puolukkaa pistin suuhuni ja irvistin; eivät olleet vielä kypsiä. Käveltiin aurinkoiselle kalliolle rentoutumaan ja kuuntelemaan hiljaista luonnon omaa huminaa.

Jani makoili kalliolla kasvot aurinkoon ja tuumasi ettei tästä puutu muuta kuin aurinkolasit ja pyyhe kun hiekkarantakin oli sopivasti kallioiden välissä. Kotimatkalla Leo teputteli reippain askelin kunnes väsähti ensimmäisen sillan päässä. Jani otti toisen syliin ja istuttiin lepäämään siltojen välissä olevalle luodolle kun venäläinen seurue tuli vastaan.

Kuului ihastuneita huudahduksia ja eräs nainen sanoi venäläisellä aksentilla musta kissa. Siinä sitten istuttiin ja katseltiin ilta-aurinkoa. Saimaa väreili tummana vieressä ja Leo makasi rentona pojan sylissä.

 Kohta jatkettiin matkaa ja Leo pisti töppöstä toisen eteen väsähtäen vasta käytävässä toisen kerroksen tasanteella. Siitä sitten kantokyydillä sisälle ja kuppiin ruokaa. Kyllä maistui lihamössö ja seuraavaksi oli vuorossa höyhensaaret. On se mukavaa kun retken jälkeen saa huomata miten rauhallinen ja tyytyväinen kissa meillä onkaan.