Ajatuksia vanhenemisesta



Ihminen itkee syntyessään ja jokainen päivä opettaa miksi.

Vanheneminen tarkoittaa aina jostain luopumista. Vanhat hyvät ystävät kuolevat pois eikä jäljellä ole muuta kuin muistot eikä kuntokaan ole enää niin kuin nuorena. Samat opitut tavat ja tottumukset pysyvät eikä vanha ihminen opi uutta.
Näinkö nuoremmat ajattelevat?

Ajattelin avata omia näkemyksiäni vanhenemisesta. Aika on mennyt huimaa vauhtia ja huomaan että muutaman vuoden päästä juhlin kuusikymppisiäni, jos olen vielä hengissä. Niin jos olen hengissä!

Kylmä ilma

Kuolema ei ole enää niin pelottava asia kuin nuorena ja  silloin tällöin huomaan käsitteleväni kuolemaa ja hyväksyn sen nyt osana elämän kiertokulkua enkä halua elää liian vanhaksi. Ajatus höperöstä, autettavasta vanhuksesta ei innosta kohtaamaan tulevaa koska pelkään etten saa inhimillistä hoitoa ja se on suurin vanhenemiseen liittyvä pelkoni.

Olen huomannut että olen nykyisin tasapainoinen ja sinut itseni kanssa ja minun on helppo hyväksyä itseni sellaisena kun olen, siis millaiseksi olen tullut.
Olen alkanut kävellä hitaasti ja katsella ympärilleni tutussa ympäristössä. En minä enää kaipaa uusia maisemia joka päivä, riittää jos näen pieniä muutoksia ympärilläni ja ne ilahduttavat minua. Nautin suunnattomasti siitä ettei minulla ole kiirettä minnekään.

Nöyryys ja rohkeus

Olen nyt rohkeampi kuin ennen ja olen saanut enemmän nöyryyttä kohdata joskus todella vaikeita asioita. En antaisi yhtäkään päivää elämästäni pois turhana. Elämäni on selkiintynyt, ikään kuin kirkastunut ja odotan innolla jokaista uutta aamua sillä minulla on syy elää. En odota täydellistä päivää vaan inhimillistä, uusia kokemuksia, elämyksiä tarjoavaa, ah niin tavallista päivää.

Oma terveyskään ei ole enää itsestäänselvyys. Fyysinen kunto vaikuttaa hyvin paljon siihen tuntuvatko päivän askareet  mielekkäiltä. Olen vanhempana ymmärtänyt että terveelliset elämäntavat helpottavat olemista nyt ja tulevaisuudessa. Käyn päivittäin lenkillä tai pyöräilen, samalla pää lepää mutta ajatus juoksee.

Innostun herkästi kaikesta käsillä tekemisestä ja minulla on neuleprojekteja laatikossa odottamassa talven pimeitä iltoja. Nautin jo ajatuksesta miten ulkona paukkuu pakkanen mutta minä istun lämpimässä ja välillä vilkaisen ulos ikkunasta kaupungin katuvaloja.

Rakastun vanhemmiten herkemmin pieniin arkisiin asioihin arvostaen niiden kauneutta, varsinkin sellaisiin joihin on uhrattu monia työtunteja ja tekijä on todella halunnut onnistua työssään.

Olen oppinut olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Minulla ei ole kiire sanomaan mielipiteitäni ääneen jos tiedän ettei niillä voi muuttaa mitään parempaan suuntaan. Olen mieluummin kärsivällinen ja kuuntelen, voin ehkä auttaa kun ymmärrän syvemmin mistä on kyse.

Yksinäinen kukka

Haluan vaikuttaa tulevaisuuteen suojelemalla luontoa ja lapsia.
Kun heille annetaan kunnon eväät elämään, niin hekin oppivat antamaan lapsilleen hyvän tulevaisuuden ja mahdollisuuden elää tällä pallolla.

Tiedostan hyvin miksi olen tällainen kuin olen. Tulin äidiksi kolmekymppisenä ja kävelin yksinhuoltajan arkista tietä päivästä toiseen ja samalla kasvoin ihmisenä ja äitinä. Meidän pieneen perheeseen on aina kuulunut myös lemmikkejä jotka ovat antaneet rakkautta ja lohduttaneet huonona päivinä.
Tämä elämänkokemus on se pohja mikä auttaa minua kohtaamaan jokaisen uuden päivän iloineen ja murheineen.
Olen äitinä saanut huokaista helpotuksesta jo aikoja sitten koska olen saanut niin vastuuntuntoisen ja fiksun pojan.

Paras ystävä

Ja tietenkin ystävyyden merkitys on kasvanut vuosien varrella. Osa heistä on kuollut ja jotkut ovat muusta syystä jääneet taakse. Kuitenkin oikeat ystävät ovat tulleet tärkeämmäksi kuin ennen ja niinhän sitä sanotaan että parhaat ystävät eivät koskaan petä, ei varsinkaan ne joilla on tassut ja häntä.
.

Kommentit

Suositut tekstit