Leolla on asiaa

Nyt saan minä vihdoin puheenvuoron. Mitähän minä teille elämästäni kertoisin.
Venyttelen, siis olen! Mikä ihana uni.
Kävin hetki sitten tähän sohvalle kun raukaisi niin kovasti tuo ikkunasta kyttääminen. Aika pilvinen keli näkyi olevan ja ihmisiä kulki kadulla, naapurikin. Aamulla sain uusia raksuja kuppiin mutta saisi se kuppi olla puhtaampi. Naukaisin ajatukseni Janille mutta ei se tuottanut tulosta. No, maistoin! Samoja raksuja on kuin ennenkin, tunteehan sen jo hajustakin. Mitä? Tuoksu! Ei kissoilla ole tuoksuaistia. Toinen ruokakuppi sentään pestään kaksi kertaa päivässä. Siihen tuli tänä aamuna lihaisaa märkäruokaa jota maistoin muutaman palan. Ihan syötävää se on mutta ajattelin säästää sitä myöhemmäksi.

 Naapurit kolistelevat käytävässä vai olisiko peräti postipoika. Kirjeet ja lehdet eivät minua kiinnosta koska en juokse tarjoushaukkana kaupungilla. Ulkoilen kyllä kerran päivässä mutta kävisin toki illalla useammankin kerran jos nuo kaksijalkaiset ihmiset lähtisivät kaveriksi. Ulkona on mukavaa kun tuuli tuivertaa turkissa. Usein hyppään illalla katselemaan kaupungin rauhoittuvaa ilmapiiriä muurille josta on hyvät näköalat alas tielle ja pihalle. Takapihalla on myös korkea muuri josta näkyy järvelle ja tielle.

 Monesti alhaalla kulkee koiranulkoiluttajia ja piru vie kun on kutkuttava tunne olla koiran saavuttamattomissa. Muuten autot on tosi mielenkiintoisia kaukaa katsottuna. Yhtenä iltana tulin emännän kanssa Kaarlonkatua alaspäin kun yhtäkkiä haukahti pieni koira toisella puolella katua. Minä pörhistin karvat ja näytin tosi suurelta. Koiruus näytti siltä että voisin syödä sen yhtenä suupalana joten tuumasta toimeen ja ei kun kohti. Nainen koiran hihnan päässä huusi että elä laske sitä tänne ja emäntä kiskoi minua eteenpäin pois koiran luota. Ei siinä auttanut muu kuin antaa sillä kertaa periksi ja koira jäi henkiin.

Välillä lähden omasta pihasta seikkailemaan ja usein nousen pitkät portaat ylös korkealle mäelle jossa on avaraa tilaa juosta ja metsästää ötököitä. Kerran tempaisin itseni irti kun läksin niin rajusti juoksemaan. Kiipesin aika korkealle mäntyyn ihan tuosta vaan mitä ihmettelin hetken itsekin. Sitten hyppäsin alas ja samantien rapistin ylös viereiseen mäntyyn. Vau! Kyllä mulla on hyvät kynnet. Saan emännänkin vähän kiljumaan kun kaivan yöllä varpaita peiton alta. Sen jälkeen käyn emännän kainaloon ja kehrään vimmatusti. Eikö olekin ovelaa!

Yleensä käyn nukkumaan samaan aikaan kuin ihmisetkin mutta tarvitsen vähemmän unta kerrallaan ja kun piristyn niin alan touhuta ja viime yönä löysin karkkipaperin. Sillä leikin makkarissa ja voi että kun se rapisi kivasti mutta ilonpilaaja heräsi ja piilotti paperin tyynynsä alle. On kuulemma aikainen ylösnousu rassukalla. Höh! Toisaalta oma on vikansa kun ei syntynyt kissaksi.

Päivällä minulla on aina seuraa kun emäntäni touhuilee vaikka mitä. Autan mielelläni kaikessa ja jos en muuta voi niin istun vieressä ja katson. Kun lihaa tai kalaa leikataan niin kärkyn paloja keittiön pöydällä. Siinä sitten mussutan herkkupalat suoraan pöytäliinalta. Aivan mielettömän kulinaristinen nautinto.

Oletteko kuulleet kakkarallista? Olen tämmöinen sosiaalinen luonne ja höpötän mielelläni julki ajatuksiani. Yksi ajatus ylitse muiden on vessa-asia. Minä juoksen ja nau'un ja nau'un ja juoksen niin että matot menee rullalle. Sitten pujahdan äkkiä vessaan ja saan jommankumman kakkakummiksi korjaamaan rusetit heti pois. Että semmoinen poika minä olen.

Jos jostain haluaisin valittaa tai enhän minä valita vaan haluaisin muuttaa joitain asioita. Olisi mukavaa jos kärpäsiä sekä ötököitä tulisi sisälle enemmän ja miksei vaikka hiiriäkin kun niitä olisi kiva jahdata. Toinen asia mikä ilahduttaisi jos minun kanssa aina leikittäisiin ja silloin kun haluan niin silitettäisiin koska siihen en kyllästy ikinä. Ja olisihan se nasta juttu jos ihmiset opettelisivat kissankielellä puhumaan. Niäh!

Hyvää syksyä toivottaa Leo!