Olavinpäiväjuhla

Tänään Olavin nimipäivänä juhlitaan 380 vuotiasta Savonlinnaa. Olavinlinnan suojelupyhimys on Pyhä Olavi joka oli Norjan kuningas. Hän kuoli taistelussa vuonna 1030. Linna itse on vanhempi ja perustettu 1475. Sen ympärille syntyi asutusta ja Pietari Brahen ansiosta Savonlinnasta tuli kaupunki 1639.
 Onko kaupungista tullut koukkuselkäinen vanhus?
Pääkadulla on tyhjiä liikehuoneistoja, opettajankoulutuslaitos muutti Joensuuhun,väestö ikääntyy mutta silti tänään on paljon iloisia ihmisiä yhdessä juhlimassa ja tarjolla on monipuolista ohjelmaa. Jee! Onnea Meille!

Yllätyin kun lähdin torille kuinka paljon ihmisiä on liikkeellä vaikka on maanantai. Autojonot matelee ja ihmiset puikkelehtii toistensa lomassa. Päätän mennä maakuntamuseoon katsomaan japanilaista paperitaidetta. Olavin päivänä pääsee sinne tutustumaan kaikki ilman pääsymaksua. Kahdessa kerroksessa on paljon nähtävää perusnäyttelyn lisäksi mm. nukkekoti Suruton. Takaisin tullessa ostan ison pehmiksen ja katselen kuinka uimarit kauhovat kilpaa salmen tummassa vedessä. Ohitan Juutaksen ja Rositan säkkien kantajat ja kotona mua odottaa uninen kissa joka makaa edelleen siinä mihin jäi kun läksin. 

Kun Jani tuli töistä kuulin ilouutisen että hänen työsopimustaan on jatkettu kuukaudella. Meillä on siis tuplajuhlat ja sen kunniaksi päätettiin mennä Caperoon syömään pizzat. Se on hyvin suosittu ruokapaikka ja tietysti tämmöisenä päivänä täynnä. Jono oli pitkä eikä yhtään paikkaa vapaana joten suuntasimme kadun yli Uskudariin. Sama tilanne ei meitä yllättänyt yhtään sillä sieltä saa kaupungin parhainta kebabbia. Suljettiin ovi ja jatkettiin Pitkänsillan yli Kotipitsaan jossa sentään oli muutama paikka vapaana. Kokilla riitti vipinää ja pitsaa tuli uunista tasaisena virtana. Kahdenkymmenen minuutin odottelun jälkeen saimme herkulliset pitsat nenän eteen. Sen jälkeen torilla nautittiin Janne Oraviston tarjoamasta stand upista. 

Kotona odotteli palvelijoitaan Leo ja kuulumiset vaihdettiin heti puolin ja toisin. Miten ihanasti hän ottaa meidät vastaan joka kerran. Illalla oli Leon vuoro päästä ulos ötökkäjahtiin. Laitoin valjaat mutten kiinnittänyt hihnaa ennenkuin alaovella. Hölmistynyt kissa tuijotti minua että mitähän se oikein meinaa mutta pienen rohkaisun jälleen hyväksyi. Hän odottaa minua jokaisella tasanteella ja jatkaa vasta kun pyydän. Onkohan se kissa ollenkaan??

Leon osalta ilta alkaa rauhoittumaan ja kissojen nukkumatti heittää silmiin unihiekkaa. Minä lähden kohta torille ihmisvilinään kuuntelemaan J. Karjalaista. Hämyinen ilta tummuu vähitellen yöksi ja puoltaöin alkaa ilotulitus joka päättää tämän iloisen kansanjuhlan.