Älykärry

Tänään on ollut kuuma päivä ja illalla lähdettiin pojan kanssa Citymarkettiin. Kaikki ostokset oli kärrissä mutta mantelirouhetta puuttui. Pyörittiin molemmat kuin puolukat hississä ympäri kauppaa tuloksetta. Muistin onneksi älykärryn koska siinähän on toiminto jolla löytää tuotteet hyllyn tarkkuudella. Ei kun kärriä hakemaan ja matkalla aloin latamaan kännyyn K-ruoka sovellusta. Jee! Kohta löytyisi mantelirouhe ja päästäisiin kassalle ja kotiin.

Niinhän siinä kävi ettei älykärryn nettiyhteys toiminut mutta sen kautta pystyi kuitenkin etsimään tuotteita. Mua harmitti kun ensikertalaisena käyttäjänä se ei toiminutkaan. Tuskin seuraavalla kauppakeissulla enää tartun älykärryyn. Annettiin kuitenkin palautetta henkilökunnalle.
Kotona purettiin kassit äkkiä ja ruoka uuniin. Kun tressinsieto oli tapissa niin laitoin Leolle valjaat ja mentiin ulos.

Naapuria moikattiin molemmat ohimennen ja ei kun ötökkäjahtiin. Ulkona kävi vähän tuulenhenki heiluttelemassa ja Leo etsi viileitä paikkoja puskien alta. Tuli vihdoin semmoinen olo että pystyi rentoutumaan ja rauhoittumaan. Vaikka keli oli painostava touhusimme pihassa 45 minuuttia jonka jälkeen nälkä ajoi molemmat portaikkoa ylös kotiin. Leo sai märkäruokaa kupillisen ja onnellinen mussutus vaan kuului.

 Me söimme Kivikylän gluteenittomia lihapullia ja Pirkan valkosipuliperunoita. Pahaksi onneksi perunoissa olikin vehnää ja minä keliaakikkona huomasin sen muutaman haarukallisen jälkeen kun joku etiäinen käski lukea tuoteselosteen. Nyt on huono olo mutta rakas Leo kyselee vähän väliä mun vointia.